Istu raskaiden asioiden kanssa
62 Words to help us Sit with the Heavy Stuff. ~ Ryan K. Russell Opeta minua, kuinka istua tämän kanssaKuinka pidellä sitä, ja keinuttaa sitäKunnes se nukahtaa Opeta minulle, kuinka rakastaa tätä kipuaIlman, että se tuhoaa minua Opeta minulle, kuinka olla työntämättä rakkautta poisKutsua sydänsurua Opeta, kuinka itkeäKuinka hymyillä vain, kun se on todellistaKuinka estää […]
Sinä
Anna maailman kantaa oma taakkansa Ole ihminen, ole se ihminen se kun sisältäsi nousee, Herää katsomaan, kuulemaan, kantamaan, virtaamaan, lopulta suostumaan Siihen mitä kuulet siellä siihen, mitä pelkäät ja huudat rakastat hiljaa Suostu räjähtämään hiljainen vapaa voima pakottava ja loputtoman hellä tavallinen melkein et huomaa ei koskaan sama sinä
ajatus
päivälle on turha kirjoittaa runoja ja ilta kirjottaa runonsa itse yön runot ovat pehmeää solinaa ja aamu rätisee tunteensa murojen kanssa uidessa
kuulen
ja minä kun olin luullut että rukous voi kantaa pienen miehenkin minä, joka olin luullut ei tämä kaikkeus tästä enää mihinkään muutu minä näet luulin leikkiessäni kotitalon pihalla kesäisenä sunnuntai-aamuna oli muukin maailma aivan hiljaa
itsekseni
laiskana rauhassa nojaan keittiön pöytään talvinen, kirpeä aurinko piirtelee tänne varjokuvia olit lähtenyt aamulla hipaissut hiljaa huuliani lähtenyt luomaan sun omaa paikkaa se hymyilyttää kaadan kuppiin kahviani, kaikki odotukset hiljaa, taustalla ystävä ovella, ilolla tai ilman aavistellaan näitä hetkiä pimeys tulee vielä vaan nyt otteemme ei irtoa yhdessä olen minä
Haluan
kuvat ihmisestä päässäni ovat mannerlaattoja jotka murtuvat miltä tuntuu kohdata se jonka väkivallan kohde luulit olevasi miltä tuntu kantaa haurasta ihmisyyttä joka rakastaa kivustaan käsin miltä tuntuu nähdä omien manner laattojen murtuvan tuo johon halusin tehdä eroa on minä ja ei ole ja on minä en ole sidottu mannerlaattoihin joiden päälle kiipesin ja yritin juurtua […]
Runo 19.2.07
Jääpalat oli lopussa juoksin veteen se lensi, loiskui nauru helisi vapaana ja minä aurinko lämpeni lepoa tuolissa oltiin leikissä hymyt pysyivät ja sinä
tämän hetken virrat
olen värisevä lehti, minä toisinaan elän kaipaan vasta-aaltoja koskiessa olen puutunut pinta ei lähde liikettä saatan kaatua töniessä
oodi söpöydelle
Mä haluisin kirjoi Ja muitki, juttui kirjottaa runoi laulella laului olla, kui kui
vaeltele sinä siinä
ilo rikkoo yksinäistä etkö näe, kaipaan jokaista sinua häntäkö elämältä odotan, joka sen saman sanoisi minun sanoillani luulisin sanomaansa uudeksi kieleksi, jota omakin sydämeni syntymästään jo puhui