kuulen

12:54 18.11.2007 En oikein tavoita, mitä runo yrittää loppujen lopuksi sanoa. Tunnelma on silti hyvä, ja runo tiivistyy loppua kohti. 3.pistettä.
Jani Salminen

15:06 18.11.2007 Tarkoittaako tämä että pyyteetön suhde jumalaan olisi muuttumassa?
Tässä palataan kuitenkin lapsuuteen ja kristustietoisuus lapsena on sitä mitä se on.
Lopetus on hieno. Erillinen muusta.
“pienen miehenkin” pienenkin miehen.
4p ja katse taivaalle.

10:37 19.11.2007 Minä aivan pysähdyin tämän runon äärelle, niin hieno se on. En osaa ehkä selittää, mutta tässä jotenkin tiivistyy hetkessä oleminen aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Juuri tuossa rauhallisessa hetkessä kotitalon pihalla sunnuntai-aamuna, siinä se maailmankaikkeuden ja oman itsen muutoksen ydin juuri on, ettei yritä mitään, ei luule mitään, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Ja vain on. Muutoksen ydin onkin ehkä juuri siinä, ettei yritä muuttaa mitään. Silloin maailmakin on hiljaa.
No, en ehkä osannut pukea sanoiksi, mitä tämä runo herätti minussa. Ainut mikä tässä ei kolahtanut on tuo otsikko. Mutta annan siitä huolimatta tälle täydet pisteet.

14:47 19.11.2007 Kaunis.

14:21 20.11.2007 Otsikko muutettu, ennen ‘sininen’, nyt ‘Vaiti’.
Olli Savolainen