itsekseni

laiskana rauhassa
nojaan keittiön pöytään
talvinen, kirpeä aurinko
piirtelee tänne varjokuvia

olit lähtenyt aamulla
hipaissut hiljaa huuliani
lähtenyt luomaan
sun omaa paikkaa

se hymyilyttää

kaadan kuppiin kahviani, kaikki
odotukset hiljaa, taustalla
ystävä ovella, ilolla tai ilman
aavistellaan näitä hetkiä

pimeys tulee vielä
vaan nyt
otteemme ei irtoa
yhdessä olen minä