Skip to content

Olli: Lived and Living

  • beginning
  • journal
  • poems
  • quotations
  • photos
  • visual
  • päiväkirja
  • runot
  • lainatut runot
  • lainattua
  • novelli

Category: lainatut runot

Sanoja muilta.

Istu raskaiden asioiden kanssa

Posted on June 15, 2019July 27, 2021 by Olli

62 Words to help us Sit with the Heavy Stuff. ~ Ryan K. Russell

Opeta minua, kuinka istua tämän kanssa
Kuinka pidellä sitä, ja keinuttaa sitä
Kunnes se nukahtaa

Opeta minulle, kuinka rakastaa tätä kipua
Ilman, että se tuhoaa minua

Opeta minulle, kuinka olla työntämättä rakkautta pois
Kutsua sydänsurua

Opeta, kuinka itkeä
Kuinka hymyillä vain, kun se on todellista
Kuinka estää pelkoa muuttamasta minua valehtelijaksi

-Ryan K. Russell


Teach me how to sit with this
How to hold it, and rock it
Until it goes to sleep

Teach me how to love this hurt
Without it destroying me

Teach me to not push away love
And invite heartache

Teach me how to cry
How to smile only when it’s real
How to stop fear from turning me to a liar

-Ryan K. Russell

VIHA – ERITYISLAATUINEN VOIMA SISÄLLÄ

Posted on December 24, 2018July 15, 2020 by Olli

Viha ei ole pimeä. Vaarallinen. Epähengellinen. ‘Paha’.
Se ei ole merkki vähäisestä kehittyneisyydestä.
Tai epäonnistumisesta. Tai viisauden puutteesta. Tai rauhan, valaistumisen, kypsyyden, terveyden. Minkään.

Viha on yksinkertaisesti tulta.
Tuli voi polttaa.
Tuli voi puhdistaa.
Tuli voi kirkastaa, valaista.
Tuli voi parantaa.

Viha on todellinen ja käypä emootio, miljardeja vuosia vanha, älykkäästi kehosta nouseva, suojelemaan meitä todelliselta tai kuvitteelliselta vaaralta. Haluten asettaa rajoja. Valmiina sanomaan ei. Halukkaana seisomaan selkä suorassa arvojemme puolesta. Janoten tulla kuulluksi.

Ongelmana ei ole viha.

Viha ei ole lähtökohtaisesti väkivaltainen. Sen sijaan REAKTIOSSAMME vihaa kohtaan – siinä väkivalta alkaa.

Kun tukahdutamme ja torjumme viha-voimamme, kun painamme sen alas, kieltäydymme tuntemasta tai edes myöntämästä sen olemassaoloa, piilotamme sen ollaksemme ‘kivoja’. Ja miellytämme ja pyrimme tekemään vaikutuksen ja suojelemme toisia. Kun hyökkäämme ja satutamme toisia, löytääksemme helpotusta vihaltamme. Kun tuomitsemme ja häpäisemme ja raivoamme ja manipuloimme ja yritämme kontrolloida toisia – sitä, mitä he ajattelevat, mitä he tuntevat, mitä he janoavat tai eivät janoa. Yritämme saada heidät tuntemaan olonsa huonoksi. Rankaisemme heitä. Siinä ‘pimeys’ tulee näkyviin. Reaktiossa vihaamme. Pyrkimyksessämme päästä purkautumaan. Juoksemisessamme. Kehollistumisen puutteessamme. Ei vihassa itsessään.

Viha on vain energiaa, ankaraa ja vahvaa energiaa joka nousee kehosta, ei mikään synti tai ‘epähengellinen’ voima josta täytyy päästä eroon, vaan luova ja kiivasluonteinen elämän ilmaisu itse.

Viha on yksinkertaisesti raaka osa meissä pyytämässä tulla kohdatuksi. Ymmärryksellä. Myötätunnolla. Rakkaudella. Hitaudella. Hengityksellä.

Jotkut kaikkein väkivaltaisimmista ihmisistä jotka olen tavannut ovat olleet (pinnasta) kaikkein ‘henkisimpiä’ – ne valaistuneet, ne gurut, ne täydelliset, ne jotka ‘eivät koskaan suutu’, ne jotka ovat ‘aina rauhaisia ja tyyniä ja täydellisessä rakkauden ja tyyneyden tilassa’, ne jotka ‘lepäävät puhtaassa Läsnäolossa’.

Niinpä joo.

Koska ei ole todellista rakkautta ilman rakkautta vihaamme kohtaan, kun se tulee käymään. Tosi valo on halukas ja kyvykäs valaisemaan varjon, ja siunaamaan kaiken sotkuisen.

Viha ei ole lähtökohtaisesti pimeä.
Viha ei ole vaarallinen.
Viha ei ole epähengellinen.
Viha ei ole ‘paha’. Tai häpeällinen. Tai syntinen.

Kaikki nämä vanhentuneet uskomukset nousevat syvällisestä pelosta ja väärinymmärryksestä, ja epäluottamuksesta kehoa kohtaan.

Voimme purkaa tämän ehdollistuman:

Ensi kerran, kun viha nousee, kuten se tulee nousemaan, voitko hidastaa, ottaa yhteyden, hengittää, tuntea, hengittää taas, ja tulla uteliaaksi tulesta sisällä?

Vihasi alla, saatat huomata aristavan, hauraan, pelästyneen sydämen, kauniin haavoittuvuuden, ja itsesuojelun voiman, jo miljardeja vuosia tekeillä.

-Jeff Foster

KUINKA HENGITTÄÄ, KUN ET VOI HENGITTÄÄ (Jeff Foster)

Posted on October 20, 2018November 25, 2018 by Olli

Ja sitten on päiviä
joina et pysty hengittämään
koska
kaikki on muuttunut kauneudeksi
ja vaihtelevaksi valoksi.

Siksi koska
olet todistaja tälle tavalliselle maailmalle.
Tämä tavallinen palava maailma
joka asettuu eteesi vaivatta,
kaikessa mielettömyydessään ja pyhyydessään,
surussaan ja valossaan,
myötätunnossaan ja kauhussaan.
Kaikki yhtä. Kaikki taidetta.

Ja olet Portti tänään
Olet Teatteri Täynnä Taikaa
jossa sydän leikkii
kerjäläisiään ja prinsessojaan
ja muka sumentaa rajojaan.

Muistatko.
Muistatko.
Hänen ekan koulupäivänsä?
Kuinka hän suli sormiesi läpi silloin?
Niin innokkaana lähtemään, ja tiesikö hän?

Kuuraantuneista hämähäkinverkoista
jotka roikkuvat toimiston roskiksissa
lähtiessäsi pikaiselle röökille
ja kuinka he särkivät sinut auki
ilman varoitusta ja mursivat sinut auki
ilman varoitusta ja kuinka et voinut
kertoa sielullekaan.
Olit sopinut salaisuuden hämähäkkien kanssa.

Ja äidin rohkeus.
Hänen lumivalkeat hiuksensa valahtamassa käsiesi läpi.
Hänen läpikuultavuutensa viimeisessä valonkajahduksessa.
Jossa pitelit häntä.
Hänestä oli tullut niin läpinäkyvä.

Jotkut päivät.
Jotkut päivät.
Yrität muodostaa sanoja mutta ainuttakaan ei tule.
Yrität kirjoittaa, mutta kynä ei liiku.
Yrität puhua mutta hiljaisuus vaientaa.
Jotkut päivät ovat myös läpinäkyviä.

Ei väliä sillä, paljonko rahaa sinulla on.
Sillä mikä asemasi tässä maailmassa on.
Immuunijärjestelmäsi vahvuudella.
Jäljellä olevien viikkojesi määrällä.

Väliä on sillä kuinka täysin asutat tämän elämän.
Kuinka syvästi annat päivien lävistää sinut.
Ja särkeä sinut.
Ja saada sinut anelemaan
lisää
vähemmän
lisää
vähemmän
lisää.

Älä häpeä murtua paloiksi tänään!
Nyyhkyttää. Nauraa. Räkiä. Valua.
Olla tietämättä. Myöntää kaikki virheesi.
Kaikki hiton virheesi.
Alkaa uudestaan.
Olla lätäkkö mitättömyyttä maassa.
Olla läpikuultava ja pehmeä.

Herääminen ei ole harrastus, ystäväni.
Se on koko olemisesi radikaali uudelleenkehystys.
Se on unelmoijan hävitys.

Ja raunioissa,
mikä palavuus.
Mikä raivokkuus.
Mikä valoisuus.

Hävityksessä
voimme todella kohdata.
Ja kutoa hämähäkkien kanssa aamulla.
Kikattaa iltapäivän varisten kanssa.
Leikkiä piilosta
aikuisten kanssa;
saada heidät unohtamaan melankoliansa,
jos vain hetkeksikin.
Laulaa tähtimantroja susien kanssa.

Ja elää päivät.
Jotenkin elää läpi päivät
joina kauneus on vain liian hellittämätöntä
joina ei ole voimaa seistä pystyssä.
Joina ei pysty hengittämään itse.

Ja niin Rakkaus hengittää meitä sen sijaan.
Ja lämmittää meitä sisältä.
Ja täyttää meidät toivolla
vaihtelevan valon taivaan alla.

— Jeff Foster: HOW TO BREATHE WHEN YOU CANNOT BREATHE

Joka nuotti

Posted on July 26, 2018July 26, 2018 by Olli

“Neuvot eivät auta rakastavaisia!
He eivät ole sellainen vuoriston virta
jonka yli voit rakentaa padon.

Älykkö ei tiedä, mitä juoppo tuntee!

Älä yritä järkeillä, mitä rakkauden sisälle eksyneet aikovat!

Vallassa oleva antaisi kaiken valtansa,
tavoittaakseen aavistuksen viinin tuoksusta
huoneesta, jossa rakastavaiset tekevät – ties mitä!

Yksi heistä yrittää kaivaa reikää vuoren läpi.
Yksi jättää akateemisen kunnian taakseen.
Yksi nauraa julkkisten viiksille!

Elämä jäätyy ellei se saa maistaa
tätä mantelikakkua.
Tähdet pyörivät taivaalla päätä huimaten
joka yö, villiintyneinä rakkaudesta.
Ne väsyisivät siihen pyörinään, jos eivät sitä olisi.
Ne sanoisivat, “Kauanko joudumme tätä tekemään!”

Jumala poimii maailman — ruokopillin — ja puhaltaa.
Jokainen nuotti on tarve, se kulkee jonkun meistä läpi,
intohimo, kaipaus-kipu.

Muista huulet
joilta tuuli-hengitys sai alkunsa
anna nuottisi olla kirkas.
Älä yritä saada sitä päätökseen.
OLE nuottisi.
Näytän sinulle, kuinka se riittää.

Nouse katolle yöllä
sielun kaupungissa.

Nouskoot kaikki katoilleen
ja laulakoon nuottejaan!

Laulakaa lujaa!”

(Mevlânâ Rumi, käännös englannista oma)

Positiivissi fundeerauksi turuks

Posted on July 14, 2014July 26, 2018 by Olli

Tee tänäpä see mitä Sää olit juur huamiseks siirtämäs. Tämä sentähre et jos se tuntuiski mukavalt ni Sää voit tehr se huame uurestas.

Ei ol ku pari konsti mil pääse kuuse latvasse. Voi kiivet tai sit voi istu käpyn pääl orottama.

Aika monta kertta voittajat o simmosi hävijöi mitkä o meinannu et he koitta kerra viäl.

Jos Sää suutut ja hyppät sentähre Aurajokke ni pääseks Sää sit ylös ku Sää et ol enä vihane?

Jotkut oppi lukemal, jotkut oppi muitte virheist. Jonku on pakko iha itte kusta sähköpaimenesse.

Sit ku Sunt joku assia oikken kovi harmitta ni funtera et mahtak koko assia Saturnuksest eres näkky.

Sun vattas o laatikko misä o vaik kuin pal hyvä meininkki. Laatikon kannest kulke narut suara Sun suupiälisses. Ku Sää verät suupiäles ylöspäi, laatikon kansi aukke ja hyvä meininki pääse ulos.

Voiran Tamperestaki funterata positiivissi ajatuksi. Esimerkiks see, et jos ei Tamperet olis olemas ni tamperelaiset olis leviänäs ympärs maailma.

Heli Laaksonen

Uppo-Nallen runoja

Posted on July 14, 2014September 21, 2021 by Olli

Elina Karjalainen

Moi! Mä olen Olli. Tarjoan uppishenkistä myötätuntoista keskustelua, vauhtia innostukseesi ja tukea kasvullesi. Käy tsekkaamassa: Olli Savolainen – Hyväksyvä tila

Lisää uppisrunoja: peda.net – Uppo-Nallen runoja, kirjoittanut Elina Karjalainen


Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.

Continue reading “Uppo-Nallen runoja”

Elinehto

Posted on July 14, 2014July 26, 2018 by Olli

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto, elinehto:
Värisevää sielua ei saa tallata.

Tommy Tabermann

Älä tule pyhäpuvussa

Posted on July 14, 2014July 26, 2018 by Olli

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

 

– Anna-Mari Kaskinen (?), löydetty aikoinaan jostain päin Ystävyyden Majataloa

Elämän koulua

Posted on July 14, 2014July 26, 2018 by Olli

Vastatuulta, kengissä kivenmuruja, kuulen äänen;
“matkalainen, riisu naamiosi,
ylpeyden nuttusi,
omahyväisyyden viittasi, kiireen saappaasi,
on aikaa, ei elämä mihinkään karkaa,
miksi juokset laput silmillä väärään suuntaan
pysähdy, elämäsi on kuin markkinatori,”

tiedänhän minä
elämä virtaa ohitse kuin kinofilmi,
unelmat lentävät tuulen mukana,

tuliko kuuta, tähtitaivasta?

Ymmärrän, hiljennän askelia, ei olekaan kiirettä
katsahdan ylös,
Hän sanoo: etkö huomaa
kaikki on valmista
tule, sinua kutsutaan

tulenhan minä, vaatteet tomussa, tyhjin käsin,
variksensaappaat jaloissa,
– tässä olen lapsenmielisenä.

 

– Maire Rintala, Kiikoinen
(Päivän sana, Tyrvään Sanomat 12.4.2011)

Proudly powered by WordPress | Theme: MiniZen by Martin Stehle.