Viha ei ole pimeä. Vaarallinen. Epähengellinen. ‘Paha’.
Se ei merkki vähäisestä kehittyneisyydestä.
Tai epäonnistumisesta. Tai viisauden puutteesta. Tai rauhan, valaistumisen, kypsyyden, terveyden. Minkään.
Viha on yksinkertaisesti tulta.
Tuli voi polttaa.
Tuli voi puhdistaa.
Tuli voi kirkastaa, valaista.
Tuli voi parantaa.
Viha on todellinen ja käypä emootio/tunne, miljardeja vuosia vanha, älykkäästi kehosta nouseva suojelemaan meitä todelliselta tai kuvitteelliselta vaaralta. Haluten asettaa rajoja. Valmiina sanomaan ei. Halukkaana seisomaan selkä suorassa arvojemme puolesta. Janoten tulla kuulluksi.
Ongelmana ei ole viha.
Viha ei ole lähtökohtaisesti väkivaltainen. Sen sijaan REAKTIOSSAMME vihaa kohtaan – siinä väkivalta alkaa.
Kun tukahdutamme ja torjumme viha-voimamme, kun painamme sen alas, kieltäydymme tuntemasta tai edes myöntämästä sen olemassaoloa, piilotamme sen ollaksemme ‘kivoja’. Ja miellytämme ja pyrimme tekemään vaikutuksen ja suojelemme toisia. Kun hyökkäämme ja satutamme toisia, löytääksemme helpotusta vihaltamme. Kun tuomitsemme ja häpäisemme ja raivoamme ja manipuloimme ja yritämme kontrolloida toisia – sitä, mitä he ajattelevat, mitä he tuntevat, mitä he janoavat tai eivät janoa. Yritämme saada heidät tuntemaan olonsa huonoksi. Rankaisemme heitä. Siinä ‘pimeys’ tulee näkyviin. Reaktiossa vihaamme. Pyrkimyksessämme päästä purkautumaan. Juoksemisessamme. Kehollistumisen puutteessamme. Ei vihassa itsessään.
Viha on vain energiaa, ankaraa ja vahvaa energiaa joka nousee kehosta, ei mikään synti tai ‘epähengellinen’ voima josta täytyy päästä eroon, vaan luova ja kiivasluonteinen elämän ilmaisu itse.
Viha on yksinkertaisesti raaka osa meissä pyytämässä tulla kohdatuksi. Ymmärryksellä. Myötätunnolla. Rakkaudella. Hitaudella. Hengityksellä.
Jotkut kaikkein väkivaltaisimmista ihmisistä jotka olen tavannut ovat olleet (pinnasta) kaikkein ‘henkisimpiä’ – ne valaistuneet, ne gurut, ne täydelliset, ne jotka ‘eivät koskaan suutu’, ne jotka ovat ‘aina rauhaisia ja tyyniä ja täydellisessä rakkauden ja tyyneyden tilassa’, ne jotka ‘lepäävät puhtaassa Läsnäolossa’.
Niinpä joo.
Koska ei ole todellista rakkautta ilman rakkautta vihaamme kohtaan, kun se tulee käymään. Tosi valo on halukas ja kyvykäs valaisemaan varjon, ja siunaamaan kaiken sotkuisen.
Viha ei ole lähtökohtaisesti pimeä.
Viha ei ole vaarallinen.
Viha ei ole epähengellinen.
Viha ei ole ‘paha’. Tai häpeällinen. Tai syntinen.
Kaikki nämä vanhentuneet uskomukset nousevat syvällisestä pelosta ja väärinymmärryksestä, ja epäluottamuksesta kehoa kohtaan.
Voimme purkaa tämän ehdollistuman:
Ensi kerran, kun viha nousee, kuten se tulee nousemaan, voitko hidastaa, ottaa yhteyden, hengittää, tuntea, hengittää taas, ja tulla uteliaaksi tulesta sisällä?
Vihasi alla, saatat huomata aristavan, hauraan, pelästyneen sydämen, kauniin haavoittuvuuden, ja itsesuojelun voiman, jo miljardeja vuosia tekeillä.
-Jeff Foster