Yksi sana

Se oli aika vauhdikas ilta. Ei silleen et ois kauheesti mitää tapahtunu, oikeesti päinvastoin – sairaalan osasto on aika hiljanen paikka olla loppujen lopuks. Mut se fiilis oli täynnä voimaa, tietty sitä flunssaa ja särkyä lukuunottamatta – katos kun meille annettii aika paljon kaikkii pillereitä siellä oltii yleensä aika pilvis muutenki mut sit mä vaan…

Käytännön asioita: muistiinpanoja

Olen keräillyt vähän aikaa kaikenlaista pientä infoa, josko tästä olisi hyötyä tuleville vaihtareille. Lisäksi tein Erasmus-tagin tähän blogiin niin on helpompi löytää kaikki tämä. (Osittain kerätty myös maileista joita lähetelty tänne potentiaalisesti tulevalle opiskelijalle.) Muokattu 28.1.: lisätty tieto Thionvillen kirpparista. Elämä alkoi tasaantua kun ihmisiäkin alkoi olla ympärillä. Kuitenkaan ihan omanlaisia ihmisiä ei lähelle löytynyt,…

Lämpöä on onni joskus ja vauhteja

Nämä ihmiset, tai monet heistä, ovat lämpimiä, minulle uudella tavalla. Toki toiset ovat vain pinnallisesti ystävällisiä, esim. työn puolesta. Yleisesti ottaen nautin kuitenkin kovasti siitä, kuinka ympärillä olevat käyttäytyvät, kuin olettavaisivat minun olevan hyvä, ja niin minun on helpompi ollakin hyvä ja itsevarma. Ihan kuin täällä itsevarmuus, rauha olisi enemmän normaalitila, todellisuus, kun taas suomalaisessa…

Life is an insane dream

Olen herännyt pari kertaa aiemmin, mutta kuitenkin uni maistuu vieraassa bussissa keskellä eurooppaa yllättävän hyvin. Jännittää vähän tosin se, miten tapaaminen sujuu Metzissä Comme un poisson dans l’eau:n kanssa, ja onko siellä joku edes. Tiedän vain yhden etunimen: joku Amanda… pidetäänkö toista käsillä kiinni olkapäistä kun poskisuudellaan? Herään kesken unien. Kuski herättelee minua! – Metz!…

Runo 19.2.07

Jääpalat oli lopussa juoksin veteen se lensi, loiskui nauru helisi vapaana ja minä aurinko lämpeni lepoa tuolissa oltiin leikissä hymyt pysyivät ja sinä

tämän hetken virrat

olen värisevä lehti, minä toisinaan elän kaipaan vasta-aaltoja koskiessa olen puutunut pinta ei lähde liikettä saatan kaatua töniessä

vaeltele sinä siinä

ilo rikkoo yksinäistä etkö näe, kaipaan jokaista sinua häntäkö elämältä odotan, joka sen saman sanoisi minun sanoillani luulisin sanomaansa uudeksi kieleksi, jota omakin sydämeni syntymästään jo puhui

Saippua

(Kirjoittaja: anonyymi) Mun elämässä on aina ollut vettä. Alusta asti. Ehkä minä synnyinkin vedestä, ehkä elin siinä ennen syntymääni tai ennen sitä, kun joku loi evoluutioteorian. Muistan melkein kaikki hetket. Ainakin ne, joissa minun mielestä on jotakin, minkä takia niiden olisi pitänyt unohtua. Muistan sen, miten muovinen laiva kiersi ammeessa ympäri ja ympäri, ankka oli…

NP: Katochan No Scatman

He kaikki ajattelivat kaikkea sinä yönä se oli suuri, se oli pieni kaikki oli monenlainen! Nuoremmille simppeli, vanhoille jo hieman unohtunut … kaikki ajattelivat kuumeisesti. Yhtäkkiä Jumala huokaisi. Kaiken sen pohdinnan tuoksinassa kaikkialla kuului vain Yksi suuri, kaikenkattava huokaus. Jumala huokaisi, ja kaikki ratkesi. ei ollut enää. Mitään. (Eilen, illalla.)