Vastatuulta, kengissä kivenmuruja, kuulen äänen;
“matkalainen, riisu naamiosi,
ylpeyden nuttusi,
omahyväisyyden viittasi, kiireen saappaasi,
on aikaa, ei elämä mihinkään karkaa,
miksi juokset laput silmillä väärään suuntaan
pysähdy, elämäsi on kuin markkinatori,”

tiedänhän minä
elämä virtaa ohitse kuin kinofilmi,
unelmat lentävät tuulen mukana,

tuliko kuuta, tähtitaivasta?

Ymmärrän, hiljennän askelia, ei olekaan kiirettä
katsahdan ylös,
Hän sanoo: etkö huomaa
kaikki on valmista
tule, sinua kutsutaan

tulenhan minä, vaatteet tomussa, tyhjin käsin,
variksensaappaat jaloissa,
– tässä olen lapsenmielisenä.

 

– Maire Rintala, Kiikoinen
(Päivän sana, Tyrvään Sanomat 12.4.2011)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.