Vastatuulta, kengissä kivenmuruja, kuulen äänen;
“matkalainen, riisu naamiosi,
ylpeyden nuttusi,
omahyväisyyden viittasi, kiireen saappaasi,
on aikaa, ei elämä mihinkään karkaa,
miksi juokset laput silmillä väärään suuntaan
pysähdy, elämäsi on kuin markkinatori,”
tiedänhän minä
elämä virtaa ohitse kuin kinofilmi,
unelmat lentävät tuulen mukana,
tuliko kuuta, tähtitaivasta?
Ymmärrän, hiljennän askelia, ei olekaan kiirettä
katsahdan ylös,
Hän sanoo: etkö huomaa
kaikki on valmista
tule, sinua kutsutaan
tulenhan minä, vaatteet tomussa, tyhjin käsin,
variksensaappaat jaloissa,
– tässä olen lapsenmielisenä.