Categories
in English quotations

Tongue twisters in Finnish

Tongue twisters in Finnish. Couple of times I have been asked if Finnish has tongue twisters, and I have failed to remember any.

  • Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun = My grandma hatched my mom, my mom hatched me (song)
  • Appilan pappilan apupapin papupata pankolla porisee ja kuohuu = Appila vicarage’s assistant pastor’s beanpot is steaming and boiling on the stove

I find the kind with lots of declinations (declensions) particularly interesting (I found the translations on the page rather poor):

  • syyttämättäjättämispäätöksestään = of his/her decision to refrain from accusing (this is real Finnish, probably used in official documents and news with bureaucratic language)
  • epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään ~  even with his quality of having a lack of having been made disorganized OR even with his state of having a lack of having disorganized* (something, object not mentioned; no Finn understands this intuitively and most even not after trying)

* According to Yahoo! Answers, alternative translations include “even with its quality of not being possible to be made irrational.” and “not even when taking into account his/her/its way/ability/tendency of not disorganizing” but I think they are wrong.

(Stopped using Flock after realizing YouTube does not work in it, although other Flash videos do.)

Categories
in English in Finnish visual

Kuvia: Mont St. Quentin

Lisäksi www.talitakuum.fi tuli linjoille perjantaina. Olen ylpeä, sekä sivuista että Helistä&Sallasta.

Categories
in Finnish päiväkirja

Syömäiset

Olin sitten tänään kuuden tunnin lounaalla.

Yliopisto järkkäsi semmoisen kampanjan, Devine qui vient manger dimanche?, että ranskalaiset perheet voi ilmoittautua tarjoamaan lounasta ulkomaalaisille opiskelijoille tutustumisen merkeissä.

Perhe oli kovin kiva, ja osoittautui että niiden tytär on Tampereella opiskelemassa saman aikaa kuin minä olen täällä. Skypetettiin sen kanssa sitten.

Syömään oli yllättäen kanssa kutsuttu tsekkityttö joka osottautu asumaan mun yläkerrassa, hauskaa oli se.

Lounas koostui aperitiiveistä, (blinejä + dippiä + shampanjaa/kuoharia), pääruokana oli seitiä kastikkeessa, jälkiruokana kotitekoista Galette de Roi:ta (“kuninkaanpiiras”), jonka sisältä tsekkityttö löysi posliinisen pikku figuurin jonka perusteella todettiin että hän on nyt sitten kuningatar.

Viiniä oli tarjolla riittävästi ja tunsinkin itseni jossain vaiheessa pikkuisen humaltuneeksi. Saimme kutsun myös lähikaupungissa olevaan jazz-konserttiin.

Nyt olen ihan naatti. Viimeiset, öö, kolme päivää aikamoista sosiaalisuutta. Kivaahan se, mutta kyllä sitä tulee välillä jännittäneeksikin sen verran että vie voimat.

Categories
in Finnish päiväkirja

Käytännön asioita: muistiinpanoja

Olen keräillyt vähän aikaa kaikenlaista pientä infoa, josko tästä olisi hyötyä tuleville vaihtareille. Lisäksi tein Erasmus-tagin tähän blogiin niin on helpompi löytää kaikki tämä. (Osittain kerätty myös maileista joita lähetelty tänne potentiaalisesti tulevalle opiskelijalle.)

Muokattu 28.1.: lisätty tieto Thionvillen kirpparista.

Elämä alkoi tasaantua kun ihmisiäkin alkoi olla ympärillä. Kuitenkaan ihan omanlaisia ihmisiä ei lähelle löytynyt, mutta läheisyyttä kuitenkin riitti tarpeeksi, jotta eläminen tasaantui. Aloin käydä luennoilla, joista lopulta jäi jäljelle vain ranskankurssi ja yksi psykologiankurssi, jota en sitäkään ajatellut lopulta suorittaa. Keväällä olin oman alan, ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen kursseilla, mutta en taida niistäkään saada suorituksia – kielitaidolle olivat kuitenkin kovin arvokkaita. Gradutyö sai sosiaalisen elämän ohella prioriteetin.

Lopulta kaikki suuremmat käytännön asiat tuli hoidettua:

Categories
in Finnish päiväkirja

Opiskeleskertelua

Huhhuh. Seuraa sekavuutta ja epäkoherenttia kertomusta.

Neljä tuntia ergonomian (oikeasti käytettävyyden) luentoja takana. Ihmetyttää. Iloista, että kieli alkaa sujua sen verran, että kun proffa sanoo yhtäkkiä että parin tunnin päästä pidätte sitten esitelmän tästä ja tästä aiheesta, se ei tunnu (ihan) totaaliselta kuolemalta, vaan siihen suhtautuu sillain että vaikken oikeaa ranskaa puhukaan, niin enköhän minä jotenkin tämän saa selitettyä.

Viime viikolla proffa pyysi tuomaan jonkun käyttöliittymän, joka on mielenkiintoinen (huono), että voidaan sitten keskustella että mikä vikana ja mitä tehdä. No, keräilin sitten quizista screenshotteja, että voin ensin näyttää vanhan version, ja voidaan jutella ja sitten voin näyttää Moodle 2.0:aan tulevan uuden version, jonka tein. (Sitä tehdessä koin iloisen yllätyksen: käyttöliittymä, jonka kesällä ja syksyllä tein quiziin, on jo käännetty ranskaksi! Joku on kääntänyt mun työtä ranskaksi [tosin löysin kielioppivirheitä]! Tuntuu melkein kuin olisin kirjailiA! Ehkä kaikille muillekin Moodlen kielille! Wolofiksikin ehkä, ja japaniksi!)

Aloin jo turhaantua kun ei näyttänyt tulevan tämänpäiväisellä 4h luennolla tulevan hetkeä, jolloin voisi yrittää esitellä sitä. Lopulta ilmeni, että koska ranskalaisilla vaan on kaikki myöhässä, niin homma siirtyi ensi viikolle.

Sen sijaan ilmeni, että pidetään käytettävyysheuristiikoista esityksiä. Meille lankesi heuristiikka 8., Homogénéité/cohérence, mikä on aika helppo aihe onneksi. Lykkäsin itseni saksalaisen pojan seuraan lähinnä koska se on yhtä pihalla kuin minä kulttuurista, ja vielä enemmän pihalla itse aiheesta, plus ainoa joka oli tuttu kurssilta ennestään. Lopulta, pidettyämme puoli tuntia kestävän viiden minuutin tauon, proffa totesi ettei ole aikaa pitää kaikkia esityksiä, joten ensi viikolla Moodle-käyttöliittymäni lisäksi esittelen käyttöliittymien koherenssiheuristiikkaa/-käytettävyyskriteeriä ranskaksi. Tosin ei se kamalan pahalta edes tunnu (vielä), vaikka tämän päivän jännittäminen menikin tyystin hukkaan.

(Eivät näytä käyttävän Nielsenin webbiheuristiikkoja, vaan semmoisten ku Bastien & Scapinin heuristiikkoja. Aika samankaltaiselta vaikuttavat loppujenlopuksi, ihan hyväksi minulle tuntea muitakin kuin Nielsen.)

Categories
in English

Une nouvelle année

Heli arrived on last Friday. It’s been good.

Özhan, l’artiste took a photo of me and Heli yesterday. I haven’t been featured on Deviantart before! Not that we are recognizable, but still it’s cool. The weather in Metz really is that melancholic. No wonder Verlaine and folks liked it here.

It was a good and peaceful new year. We drank a bit (not too much like I did in Paris on Saturday when I got a stomach disease), and found a nice small bar where it was fun to dance. It was somehow amusing that the DJ played all the songs from Youtube, though :D.

We have also been playing Mario, taken lots of photos, talked, wandered around, seen lots of sights, prayed, relaxed, written, gotten lost and then found, talked with people in a couple of languages.

Tonight, going to see Hunger. Nähdään nälkää, heheh. Heh. Hee… öh.

Categories
in Finnish päiväkirja

fierté, escalade, boten Anna

Tänään matkalla kirjastolle myöhään valvotun yön jälkeen insinöörikoulu ENIMin ovella soitettiin taas danceteknoa puolen kampussaaren iloksi tai suruksi. Ne soittaa aina danceteknoa kun niillä on pileet mainostettavana tai kun ne osoittaa mieltään tms.

Tämänpäiväisen elämöinnin syy ei selvinnyt, mutta ne soitti Boten Anna -biisiä juuri kun tulin, ja tunsin hienoista huvitusta ja ylpeyttä ajatellessani että oon varmaan ainoa lähimaastossa joka ymmärtää sanat (myönnettäköön, että opettelin ne kesällä 2006 tekstityksistä, ja kirjastossa huomasin jälleen istuvan Metzin ainoan ruotsalaisen vaihtarin). Lauleskelin mukana siinä sitten vähän kävellessä ohi.

Eilen oli myös ylpeyttä, pääsin kiipeilyssä yhden vaikeimmista seinistä huipulle. Tekniikka alkaa kehittyä, siistiä. Lukaskin, joka minua varmisti (ja joka otti nämä kuvat), kiipesi samaista seinää pidemmälle kuin oli ennen päässyt.

Kiipeilyseinät Metzin Luxemburg-uimahallin lähellä

Eilen olin tuala missä vasemmalla puolella kuvaa näkyy epämääräinen valkoinen mössö, ja siitä vielä pääsin ihan huipulle asti.

Olli, kiipeämässä yhtä vaikeimmista kiipeilyseinistä

Sillä kertaa kun kuva otettiin, putosin suhteellisen pian tämän kuvan ottamisen jälkeen, mutta eilen siis huipulle tokalla yrityksellä!

Ainiin! Minnan ansiosta löysin myös Questionable Content -sarjiksen, josta oon nyt nautiskellu.

Categories
in Finnish

Lämpöä on onni joskus ja vauhteja

Nämä ihmiset, tai monet heistä, ovat lämpimiä, minulle uudella tavalla. Toki toiset ovat vain pinnallisesti ystävällisiä, esim. työn puolesta. Yleisesti ottaen nautin kuitenkin kovasti siitä, kuinka ympärillä olevat käyttäytyvät, kuin olettavaisivat minun olevan hyvä, ja niin minun on helpompi ollakin hyvä ja itsevarma. Ihan kuin täällä itsevarmuus, rauha olisi enemmän normaalitila, todellisuus, kun taas suomalaisessa kulttuurissa varmuus on jotenkin ohuempaa, jotain jonka alta löytyy todellisempi epävarmuus ja melankolia.

Tänään communication-/viestinnänluennolla opettava, ehkä kolmi-nelikymppinen nainen tuntui olevan kovin itsevarma, mutta silti jonkinasteisesti näkyvästi hauras, hyvin vahvasti ja aidon oloisesti läsnä. Ja hänen ranskansa oli niin selkeää että ymmärsin varmaan 80%! Se oli ihmeellistä sekin.

Niin ei minun communication-luennolla toki pitänyt olla, vaan psykologian maisteriopintojen luennolla, josta Natalia minulle eilen vihjaisi, ja joka ei sitten ollutkaan salissa jossa hän luuli, vaan siellä oli tämä viestintätäti. Oikean luennon löysin lopulta viestinnän luennon tauolla viereisestä salista. Eipä harmita silti, kamalasti.

Eilen oltiin yliopistoliikunnasssa seinäkiipeilemässä lopulta! Oli kivaa kuin mikä. Ennen sitä piti hankkia turhuuksienturhuuslääkärintodistus sopivuudesta urheilemaan, jonka Sonia oli onnistunut saamaan kampuksen lääkäriasemalta ilmaiseksi, mutta joka sen lopetettua moiset tarkastukset maksoi minulle ja Lucasille 22€ per nenä.

Opeteltiin sitten toisen varmistamista, katosta roikkuvan köyden toisessa päässä olin minä ja toisessa toinen kiipijä, ja vuorotellen toinen kiipesi ja toinen varmisti. Minulla meni, kuten tavallista, keskimääräistä pidempään oppia kaikki kädenliikkeet varmistuksessa (voisin myös syyttää kieliongelmia), mutta kun ympärillä on pääasiassa ystävällisiä ihmisiä, en hermostunut paljoakaan. Opettaja puhui lähinnä ranskaa ja pääsi naurunremakan kohteeksi yrittäessään mukamas puhua englantia, emh, ranskaksi, mutta persoonana hänkin oli todella lämmin. Ihan hyvin osaan kuvitella jossain alpeilla hassu hattu päässä remuamassa, plus kuulemma pyörittää myös jongleerauskurssia.

Eilen saapui uusi erasmus-opiskelija Espanjasta, hyvin kiltti mutta vielä kovin epävarma. Oltiin huoneessani, juotiin teetä, jotkut kaljaa, oltiin rauhassa, leikin Sonian TV-kortilla jonka sain kuin sainkin helposti toimimaan Linuxissa. Senmoisen 40€:llä voisin ehkä ostaa ihtekin, hm toimiikohan DVB-T -asia varmasti Suomessakin, no ei ainakaan kaapeliverkossa. Lisäksi himoan edelleen parempaa keinoa keittää teetä (teenhöyrystinpannu 50€ tai vedenkeitin 15€+pannu) ja polkupyörää, äh äh.

Tällä viikolla alkoi yliopistoravintola olla auki sekä päivällä 11:15-13:30 että illalla johonkin 20 asti. Eli ei tartte huolehtia viikolla ruoasta ehkä paljo yhtää!

Categories
in Finnish päiväkirja

Life is an insane dream

Olen herännyt pari kertaa aiemmin, mutta kuitenkin uni maistuu vieraassa bussissa keskellä eurooppaa yllättävän hyvin. Koko homma tuntuu siltä, että olen vain silmät jossain kapselissa, jota kuljetetaan ympäriinsä, ja jostain syystä pystyn vaikuttamaan siihen, mitä tapahtuu. Kiitän Jumalaa siitä olosta, koska se tuntuu varsin turvalliselta. Jännittää vähän tosin se, miten tapaaminen sujuu Metzissä Comme un poisson dans l’eau:n kanssa, ja onko siellä joku edes. Tiedän vain yhden etunimen: joku Amanda… pidetäänkö toista käsillä kiinni olkapäistä kun poskisuudellaan?

Herään kesken unien. Kuski herättelee minua!
– Metz!

Kello näyttää 23:30 vaikka perillä piti olla vasta 0:40. Olen ihmeissäni, mutta kerään kamppeeni ja menen bussista ulos keskiovesta. Sataakin melko kaatamalla, vaikka edelleen on lämmin. Näen kuskin etuovella ja menen kysymään, missä ollaan, jollain kielellä. Hän osoittaa edessä olevaa pikkubussia. Minulle tulee hämärä muistikuva siitä, että ehkä jossain on voitu jotenkin ilmaista, että matkassa on vaihto. Pikkubussissa on saman flibco-firman logo, joten voin kai luottaa että tämä on ihan oikea asia. Edelleen tuntuu, että olen unessa. Bussissa on yksi, ehkä nelikymppinen mies.

– Bonjour!
– Bonjour.
– Je ne savais pas que on va changer…
Nous sommes où?
– ..?
– Nous sommes où??
– A Luxembourg.

Vous etez M. Savolainen?
– Oui, j’ai pensé justement que c’est le meme bus
– Non c’est pas la meme… prends la place, on part directement
. …?
– Prends la place, on part directement!

Olen saamastani ihmiskontaktista hyvilläni, jotenkin kovin hyvällä päällä. Miten ihmeessä ymmärrän näiden ihmisten puhetta näinkin hyvin?

Tätä ennen tapahtunutta: Laskeutuminen sujui hyvin, sain lentokentältä kamani. Söin 3,30e maksaneen sämpylän sulkemassa olevasta kahvilasta, onnistuin jopa tilaamaan sen ihan saksaksi! Muuten puhuin englantia (ohjeet siitä, mistä kentällä saa ruokaa + ohje bussiasemalle) tytöille, jotka seisoivat tiskillä. Lentokentällä oli myös kaksi japanilaisen oloista matkaajatyttöä, jotka hymyilivät minulle kun istahdin heidän lähelleen. Olin positiivisesti yllättynyt myös siitä, että kentällä oli paljon yleisön käyttöön tarkoitettuja pistokkeita. Limsa, joka ostin automaatista, olikin kola-appelsiinia, siitä en pitänyt mitenkään erityisesti, mutta limsa-automaatin pullonsyöttömekanismi oli suhteellisen hieno. Pullo kylläkin pursui silti päälleni kun sen avasin.

Categories
in Finnish päiväkirja

Onnea on.

Onnea on voida katsoa aamupäivällä Housea ja blogittaa “enemmän, kuin olisi tarpeen”.

Onnea on määritellä oma todellisuutensa kutsumatta sitä todellisuuden pakoiluksi.

Onnea on tietää oma suuntansa, ja voida keskittyä vain siihen, mikä on tärkeintä. Onnea on kun kaikki väärät ovet sulkeutuvat, jotta ei tarvitsisi enää vältellä sitä oikeaa.

Onnea, hemmetin vaikeaa sellaista, on oppia arvostamaan erilaisia kauneuksia, ja säröjä erilaisissa ihmisissä. Miksi tyytyisit vähempään?

Olen ajatellut jo kauan, että minun viimeinen oveni tällä erää on psykologia. Can’t refute them before you know them. Eh, onneksi on kaikenlaisia pieniä luukkuja mistä kurkistella epäröidessä.

Onnea on päästä kauemmas ja määritellä itsensä uudelleen uudessa kulttuuripiirissä. (Tai sitten se on helvettiä, en tiedä vielä.)

Kuten tässä jo totesin tänään, olisi kaikenlaista, ja erityisesti kaikenlaisen järjestelyä. Ei nappaisi.