Skip to content

Olli: Lived and Living

  • beginning
  • journal
  • poems
  • quotations
  • photos
  • visual
  • päiväkirja
  • runot
  • lainatut runot
  • lainattua
  • novelli

Tag: in Finnish

Pähkinä-/rusinaleipä

Posted on January 7, 2022January 7, 2022 by Olli


Iso pellillinen:
Kaurahiutaleita/leseitä
Gluteenitonta jauhoa
5 kananmunaa
Kookosmaitoa 2dl
Reippaasti suolaa
Rusinoita ja pähkinöitä paljon
7dl vettä

(Valinnainen: chiasiemen
hamppurouhetta)

Sekoita

Nostata hetki
leivinjauheella

Uunissa:
200C tunti
100C toinen tunti

Life is an insane dream

Posted on September 2, 2008December 2, 2021 by Olli

Olen herännyt pari kertaa aiemmin, mutta kuitenkin uni maistuu vieraassa bussissa keskellä eurooppaa yllättävän hyvin.

Jännittää vähän tosin se, miten tapaaminen sujuu Metzissä Comme un poisson dans l’eau:n kanssa, ja onko siellä joku edes. Tiedän vain yhden etunimen: joku Amanda… pidetäänkö toista käsillä kiinni olkapäistä kun poskisuudellaan?

Herään kesken unien. Kuski herättelee minua!
– Metz!

Kello näyttää 23:30 vaikka perillä piti olla vasta 0:40. Olen ihmeissäni, mutta kerään kamppeeni ja menen bussista ulos keskiovesta. Sataakin melko kaatamalla, vaikka edelleen on lämmin. Näen kuskin etuovella ja menen kysymään, missä ollaan, jollain kielellä. Hän osoittaa edessä olevaa pikkubussia. Minulle tulee hämärä muistikuva siitä, että ehkä jossain on voitu jotenkin ilmaista, että matkassa on vaihto. Pikkubussissa on saman flibco-firman logo, joten voin kai luottaa että tämä on ihan oikea asia. Edelleen tuntuu, että olen unessa. Bussissa on yksi, ehkä nelikymppinen mies.

– Bonjour!
– Bonjour.
– Je ne savais pas que on va changer…
Nous sommes où?
– ..?
– Nous sommes où??
– A Luxembourg.
…
Vous etez M. Savolainen?
– Oui, j’ai pensé justement que c’est le meme bus
– Non c’est pas la meme… prends la place, on part directement
. …?
– Prends la place, on part directement!

Olen saamastani ihmiskontaktista hyvilläni, jotenkin kovin hyvällä päällä. Miten ihmeessä ymmärrän näiden ihmisten puhetta näinkin hyvin?

Tätä ennen tapahtunutta: Laskeutuminen sujui hyvin, sain lentokentältä kamani. Söin 3,30e maksaneen sämpylän sulkemassa olevasta kahvilasta, onnistuin jopa tilaamaan sen ihan saksaksi! Muuten puhuin englantia (ohjeet siitä, mistä kentällä saa ruokaa + ohje bussiasemalle) asiakaspalvelijoille, jotka seisoivat tiskillä.

Lentokentällä oli myös kaksi japanilaisen oloista matkaajatyttöä, jotka hymyilivät minulle kun istahdin heidän lähelleen. Olin positiivisesti yllättynyt myös siitä, että kentällä oli paljon yleisön käyttöön tarkoitettuja pistokkeita.

Runo 19.2.07

Posted on July 29, 2007July 31, 2010 by Olli

Jääpalat oli lopussa
juoksin veteen
se lensi, loiskui
nauru helisi vapaana
ja minä

aurinko lämpeni
lepoa tuolissa
oltiin leikissä
hymyt pysyivät
ja sinä

tämän hetken virrat

Posted on December 12, 2006July 31, 2010 by Olli

olen värisevä lehti, minä
toisinaan elän
kaipaan vasta-aaltoja
koskiessa

olen puutunut pinta
ei lähde liikettä
saatan kaatua

töniessä

oodi söpöydelle

Posted on July 26, 2006July 31, 2010 by Olli

Mä haluisin kirjoi

Ja muitki, juttui
kirjottaa runoi
laulella laului

olla, kui kui

vaeltele sinä siinä

Posted on March 29, 2006January 27, 2011 by Olli

ilo rikkoo yksinäistä
etkö näe, kaipaan jokaista sinua
häntäkö elämältä odotan,
joka sen saman sanoisi
minun sanoillani

luulisin sanomaansa uudeksi
kieleksi, jota omakin sydämeni
syntymästään jo puhui

Saippua

Posted on February 12, 2006July 26, 2018 by Olli

(Kirjoittaja: anonyymi)

Mun elämässä on aina ollut vettä. Alusta asti. Ehkä minä synnyinkin vedestä, ehkä elin siinä ennen syntymääni tai ennen sitä, kun joku loi evoluutioteorian. Muistan melkein kaikki hetket. Ainakin ne, joissa minun mielestä on jotakin, minkä takia niiden olisi pitänyt unohtua. Muistan sen, miten muovinen laiva kiersi ammeessa ympäri ja ympäri, ankka oli oppinut imitoimaan, mutta minä pidin aina kättäni sen nokan edessä, ettei äiti kuulisi miten se höpötteli. Muistan, miten kylpyhuoneessa kaikui, siellä tosiaan kaikui niin kuin luolastossa.

Muistan senkin, kun satoi. Merkityksellisiä, suuria pisaroita, jotka valuivat bussipysäkin pleksiseiniä ja mun poskia pitkin. Muistan miten todellisilta punaiset hiukset näyttivät märkinä, muistan miten mun sydän yritti hajottaa rintalastan, tyttö nousi väärään bussiin ja ajoi pois, en oikein tiedä minne, en tullut katsoneeksi auton numeroa.

Muistan Keiteleen ja juhannusyön ja sen, että ukko oli juonut kaikki mun kaljat. Vesi oli mustaa, pelkkää valhetta pohjaan asti. Muistan miten seisoin laiturilla ja tuijotin järveen ja mietin, kannattaisiko sitä naarata ja mietin sitäkin, että kun sillä oli jo aika harmaat hiukset, niin ehkä ne jotenkin samenisivat vielä edelleen siellä alhaalla.

Mut sitten eilisestä en muista mitään. Muuta kun sen, että pesin käsiäni, kerta toisensa jälkeen ja kirosin Kantia, kun se ei jättänyt jälkeensä saippuaa vaan kasan vaikealukuista moraalista pohdintaa. Kant ei varmaan ollut nähnytkään vettä, ehkä se ei koskaan ollut rakastunut, ehkä sille ei kukaan kertonut, miten akvaariossa voi hengittää. Ja mua otti päähän oikeestaan koko elämä ja Kant ja se, että mulla vaan oli edelleen jano, vaikka olin imenyt tyhjiin kaikki ne hetket, joita mulle oli annettu.

NP: Katochan No Scatman

Posted on August 21, 2004August 2, 2010 by Olli

He kaikki ajattelivat kaikkea sinä yönä
se oli suuri, se oli pieni
kaikki oli monenlainen!
Nuoremmille simppeli,
vanhoille jo hieman unohtunut
… kaikki ajattelivat kuumeisesti.

Yhtäkkiä Jumala huokaisi.
Kaiken sen pohdinnan tuoksinassa
kaikkialla kuului vain
Yksi
suuri, kaikenkattava huokaus.

Jumala huokaisi,
ja kaikki ratkesi.
ei ollut enää.

Mitään.

(Eilen, illalla.)

Poika

Posted on July 24, 2004October 12, 2016 by Olli

Poika kulkee kadulla
kädessä pussi perunoita
pussi uusia perunoita
nenässä nokare sarvivoita
kepin nenässä vanhaa voita
onnea! eikä pipanoita
viheliäisiä, pieniä noita
ei kiertele poika kuppiloita

 

Continue reading “Poika”

Proudly powered by WordPress | Theme: MiniZen by Martin Stehle.