ilo rikkoo yksinäistä
etkö näe, kaipaan jokaista sinua
häntäkö elämältä odotan,
joka sen saman sanoisi
minun sanoillani
luulisin sanomaansa uudeksi
kieleksi, jota omakin sydämeni
syntymästään jo puhui
ilo rikkoo yksinäistä
etkö näe, kaipaan jokaista sinua
häntäkö elämältä odotan,
joka sen saman sanoisi
minun sanoillani
luulisin sanomaansa uudeksi
kieleksi, jota omakin sydämeni
syntymästään jo puhui
He kaikki ajattelivat kaikkea sinä yönä
se oli suuri, se oli pieni
kaikki oli monenlainen!
Nuoremmille simppeli,
vanhoille jo hieman unohtunut
… kaikki ajattelivat kuumeisesti.
Yhtäkkiä Jumala huokaisi.
Kaiken sen pohdinnan tuoksinassa
kaikkialla kuului vain
Yksi
suuri, kaikenkattava huokaus.
Jumala huokaisi,
ja kaikki ratkesi.
ei ollut enää.
Mitään.
(Eilen, illalla.)
Poika kulkee kadulla
kädessä pussi perunoita
pussi uusia perunoita
nenässä nokare sarvivoita
kepin nenässä vanhaa voita
onnea! eikä pipanoita
viheliäisiä, pieniä noita
ei kiertele poika kuppiloita