Toisinaan elämä tuntuu… ahtaalta.
Helposti kuvittelen että se on mieleni, joka tarvitsee tilaa
Tilaa kaipaakin – hengitykseni!
Rytmini, vatsani kehoni puhdas olemiseni Aina vaan orastava minuuteni puhdas olemiseni, Nouseva pelkoni, voimani, maagiset tuntoni
Nyt, nyt, nyt
Uskallus, todellinen rohkeus, on tässä
En kontrolloi, katson loppuun – sen, mitä elämä on
Selaan nämä ihmiset läpi ja katson,
missä on elämää
Ja huomaan, että löytäminen vaatii katsomisen – itseeni.
Kaikki peilit ympärillä ovat tyhjiä.
Ne heräävät vasta, kun itse kosketan.