Ja sitten on päiviä
joina et pysty hengittämään
koska
kaikki on muuttunut kauneudeksi
ja vaihtelevaksi valoksi.
Siksi koska
olet todistaja tälle tavalliselle maailmalle.
Tämä tavallinen palava maailma
joka asettuu eteesi vaivatta,
kaikessa mielettömyydessään ja pyhyydessään,
surussaan ja valossaan,
myötätunnossaan ja kauhussaan.
Kaikki yhtä. Kaikki taidetta.
Ja olet Portti tänään
Olet Teatteri Täynnä Taikaa
jossa sydän leikkii
kerjäläisiään ja prinsessojaan
ja muka sumentaa rajojaan.
Muistatko.
Muistatko.
Hänen ekan koulupäivänsä?
Kuinka hän suli sormiesi läpi silloin?
Niin innokkaana lähtemään, ja tiesikö hän?
Kuuraantuneista hämähäkinverkoista
jotka roikkuvat toimiston roskiksissa
lähtiessäsi pikaiselle röökille
ja kuinka he särkivät sinut auki
ilman varoitusta ja mursivat sinut auki
ilman varoitusta ja kuinka et voinut
kertoa sielullekaan.
Olit sopinut salaisuuden hämähäkkien kanssa.
Ja äidin rohkeus.
Hänen lumivalkeat hiuksensa valahtamassa käsiesi läpi.
Hänen läpikuultavuutensa viimeisessä valonkajahduksessa.
Jossa pitelit häntä.
Hänestä oli tullut niin läpinäkyvä.
Jotkut päivät.
Jotkut päivät.
Yrität muodostaa sanoja mutta ainuttakaan ei tule.
Yrität kirjoittaa, mutta kynä ei liiku.
Yrität puhua mutta hiljaisuus vaientaa.
Jotkut päivät ovat myös läpinäkyviä.
Ei väliä sillä, paljonko rahaa sinulla on.
Sillä mikä asemasi tässä maailmassa on.
Immuunijärjestelmäsi vahvuudella.
Jäljellä olevien viikkojesi määrällä.
Väliä on sillä kuinka täysin asutat tämän elämän.
Kuinka syvästi annat päivien lävistää sinut.
Ja särkeä sinut.
Ja saada sinut anelemaan
lisää
vähemmän
lisää
vähemmän
lisää.
Älä häpeä murtua paloiksi tänään!
Nyyhkyttää. Nauraa. Räkiä. Valua.
Olla tietämättä. Myöntää kaikki virheesi.
Kaikki hiton virheesi.
Alkaa uudestaan.
Olla lätäkkö mitättömyyttä maassa.
Olla läpikuultava ja pehmeä.
Herääminen ei ole harrastus, ystäväni.
Se on koko olemisesi radikaali uudelleenkehystys.
Se on unelmoijan hävitys.
Ja raunioissa,
mikä palavuus.
Mikä raivokkuus.
Mikä valoisuus.
Hävityksessä
voimme todella kohdata.
Ja kutoa hämähäkkien kanssa aamulla.
Kikattaa iltapäivän varisten kanssa.
Leikkiä piilosta
aikuisten kanssa;
saada heidät unohtamaan melankoliansa,
jos vain hetkeksikin.
Laulaa tähtimantroja susien kanssa.
Ja elää päivät.
Jotenkin elää läpi päivät
joina kauneus on vain liian hellittämätöntä
joina ei ole voimaa seistä pystyssä.
Joina ei pysty hengittämään itse.
Ja niin Rakkaus hengittää meitä sen sijaan.
Ja lämmittää meitä sisältä.
Ja täyttää meidät toivolla
vaihtelevan valon taivaan alla.