Onnea on.

Onnea on voida katsoa aamupäivällä Housea ja blogittaa “enemmän, kuin olisi tarpeen”. Onnea on määritellä oma todellisuutensa kutsumatta sitä todellisuuden pakoiluksi. Onnea on tietää oma suuntansa, ja voida keskittyä vain siihen, mikä on tärkeintä. Onnea on kun kaikki väärät ovet sulkeutuvat, jotta ei tarvitsisi enää vältellä sitä oikeaa. Onnea, hemmetin vaikeaa sellaista, on oppia arvostamaan…

vaeltele sinä siinä

ilo rikkoo yksinäistä etkö näe, kaipaan jokaista sinua häntäkö elämältä odotan, joka sen saman sanoisi minun sanoillani luulisin sanomaansa uudeksi kieleksi, jota omakin sydämeni syntymästään jo puhui