Onnea on.

Onnea on voida katsoa aamupäivällä Housea ja blogittaa “enemmän, kuin olisi tarpeen”.

Onnea on määritellä oma todellisuutensa kutsumatta sitä todellisuuden pakoiluksi.

Onnea on tietää oma suuntansa, ja voida keskittyä vain siihen, mikä on tärkeintä. Onnea on kun kaikki väärät ovet sulkeutuvat, jotta ei tarvitsisi enää vältellä sitä oikeaa.

Onnea, hemmetin vaikeaa sellaista, on oppia arvostamaan erilaisia kauneuksia, ja säröjä erilaisissa ihmisissä. Miksi tyytyisit vähempään?

Olen ajatellut jo kauan, että minun viimeinen oveni tällä erää on psykologia. Can’t refute them before you know them. Eh, onneksi on kaikenlaisia pieniä luukkuja mistä kurkistella epäröidessä.

Onnea on päästä kauemmas ja määritellä itsensä uudelleen uudessa kulttuuripiirissä. (Tai sitten se on helvettiä, en tiedä vielä.)

Kuten tässä jo totesin tänään, olisi kaikenlaista, ja erityisesti kaikenlaisen järjestelyä. Ei nappaisi.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.