Lämpöä on onni joskus ja vauhteja

Nämä ihmiset, tai monet heistä, ovat lämpimiä, minulle uudella tavalla. Toki toiset ovat vain pinnallisesti ystävällisiä, esim. työn puolesta. Yleisesti ottaen nautin kuitenkin kovasti siitä, kuinka ympärillä olevat käyttäytyvät, kuin olettavaisivat minun olevan hyvä, ja niin minun on helpompi ollakin hyvä ja itsevarma. Ihan kuin täällä itsevarmuus, rauha olisi enemmän normaalitila, todellisuus, kun taas suomalaisessa kulttuurissa varmuus on jotenkin ohuempaa, jotain jonka alta löytyy todellisempi epävarmuus ja melankolia.

Tänään communication-/viestinnänluennolla opettava, ehkä kolmi-nelikymppinen nainen tuntui olevan kovin itsevarma, mutta silti jonkinasteisesti näkyvästi hauras, hyvin vahvasti ja aidon oloisesti läsnä. Ja hänen ranskansa oli niin selkeää että ymmärsin varmaan 80%! Se oli ihmeellistä sekin.

Niin ei minun communication-luennolla toki pitänyt olla, vaan psykologian maisteriopintojen luennolla, josta Natalia minulle eilen vihjaisi, ja joka ei sitten ollutkaan salissa jossa hän luuli, vaan siellä oli tämä viestintätäti. Oikean luennon löysin lopulta viestinnän luennon tauolla viereisestä salista. Eipä harmita silti, kamalasti.

Eilen oltiin yliopistoliikunnasssa seinäkiipeilemässä lopulta! Oli kivaa kuin mikä. Ennen sitä piti hankkia turhuuksienturhuuslääkärintodistus sopivuudesta urheilemaan, jonka Sonia oli onnistunut saamaan kampuksen lääkäriasemalta ilmaiseksi, mutta joka sen lopetettua moiset tarkastukset maksoi minulle ja Lucasille 22€ per nenä.

Opeteltiin sitten toisen varmistamista, katosta roikkuvan köyden toisessa päässä olin minä ja toisessa toinen kiipijä, ja vuorotellen toinen kiipesi ja toinen varmisti. Minulla meni, kuten tavallista, keskimääräistä pidempään oppia kaikki kädenliikkeet varmistuksessa (voisin myös syyttää kieliongelmia), mutta kun ympärillä on pääasiassa ystävällisiä ihmisiä, en hermostunut paljoakaan. Opettaja puhui lähinnä ranskaa ja pääsi naurunremakan kohteeksi yrittäessään mukamas puhua englantia, emh, ranskaksi, mutta persoonana hänkin oli todella lämmin. Ihan hyvin osaan kuvitella jossain alpeilla hassu hattu päässä remuamassa, plus kuulemma pyörittää myös jongleerauskurssia.

Eilen saapui uusi erasmus-opiskelija Espanjasta, hyvin kiltti mutta vielä kovin epävarma. Oltiin huoneessani, juotiin teetä, jotkut kaljaa, oltiin rauhassa, leikin Sonian TV-kortilla jonka sain kuin sainkin helposti toimimaan Linuxissa. Senmoisen 40€:llä voisin ehkä ostaa ihtekin, hm toimiikohan DVB-T -asia varmasti Suomessakin, no ei ainakaan kaapeliverkossa. Lisäksi himoan edelleen parempaa keinoa keittää teetä (teenhöyrystinpannu 50€ tai vedenkeitin 15€+pannu) ja polkupyörää, äh äh.

Tällä viikolla alkoi yliopistoravintola olla auki sekä päivällä 11:15-13:30 että illalla johonkin 20 asti. Eli ei tartte huolehtia viikolla ruoasta ehkä paljo yhtää!

One Comment

E September 24, 2008

Somehow I miss you. Take care. Tänään tuntuu surulliselta.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.